Analogisten videovalvontalaitteiden saatavuus on päättynyt

Tämä aiheuttaa sen, että enää ei voida taata analogisten kamerajärjestelmien viankorjausta laajennuksista puhumattakaan. Järjestelmä on vain yksinkertaisesti päivitettävä verkkokamerajärjestelmäksi (IP) ja muutos on kokonaisvaltainen.

Analogiset kamerat korvataan uusilla verkkokameroilla. Tämän lisäksi vanha koaksiaalikaapelointi on vaihdettava ethernet -kaapeleiksi. Tosin vanhat kamerat voidaan liittää IP-järjestelmään encodereilla, jolloin vanha kamera ja koaksiaalikaapeli käy sellaisenaan, mutta kuvalaatua se ei paranna vaikka kuvasignaali muunnetaan digitaaliseksi. Toinen olennainen muutos liittyy sähkönsyöttöön. Vanhoissa järjestelmissä kameroille tuotiin virta omalla kaapelillaan, IP-järjestelmissä hyödynnetään PoE-virransyöttöä kamerakytkimeltä tai erityiseltä PoE-injektorilta (PTZ-kamerat). Olemassa olevia kuituja voidaan käyttää kuvavirran siirtoon. Sähkö tosin niissä ei kulje.

Koska ethernet-kaapeleiden ja myös kytkimien kyky siirtää dataa on enintään 100 metriä, joudutaan yleensä sijoittamaan kentälle
kytkentäkaappeja sopiviin keskeisiin paikkoihin. Kytkentäkaappiin sijoitetaan mm. PoE-kamerakytkin, joita on olemassa mm.
4-, 8-, 16-, 32 -kameralle. Kytkimeen liitetään tietyn alueen kamerat ja siltä lähtee joko ethernet-kaapeli tai kuitu kamerakeskukseen. Näin toimien kamerakeskukseen tulee vain näiden kytkentäkaappien lukumäärä kaapeleita. Kamerakeskukseen
tulevien kaapeleiden määrä siis radikaalisti pienenee. Kaapit voidaan liittää myös toisiinsa muodostaen rengasmainen verkko.

Kamerakeskuksen laitekaapin kalustus muodostuu esim. kamerakytkimestä (kytkentäkaappien kaapelit kytketään), mahdollisesta
verkkokytkimestä (työasemat kytketään) sekä tallentimesta ja/tai serveristä. Tämä on peruskokoonpano. Lisäksi kaappiin voidaan sijoittaa encooderit, kuitulaitteet, mahdolliset extenderit sekä työasemakoneet.

Kamerakeskuksen verkkokytkimestä voidaan vetää kaapelit tarkkailupaikkojen työasemakoneille tai sisäverkon ristikytkentäpisteeseen. Verkkokytkin ei tosin ole välttämätön. Yhtä lailla kamerakytkimestä voidaan vetää suoraan kaapeli ristikytkentäpisteeseen.

Katselupisteissä (esim. valvomot) kamerakuvien katseluun tarvitaan yleensä yksi tai useampi työasema PC (client). Työasema PC:t
kytkeytyvät kamerakeskuksen kytkimen kautta tallentimeen/palvelimeen tai suoraan kameroille. Työasemakoneeseen voidaan liittää monitoreja 1-8 kappaletta riippuen käytettävän PC:n ominaisuuksista. Kamerakuvat monitoreille voidaan useimmissa IP-kamerajärjestelmän käyttöliittymissä jakaa intuitiivisesti. Analogimaailmasta tuttua tasajakoa samankokoisten kuvien kanssa ei enää orjallisesti tarvitse noudattaa.

Mikäli järjestelmä on rakennettu ns. ”Stand-alone”-tyyppiseksi, kamerakuvat ovat katsottavissa vain niiltä työasemilta, jotka ovat liitetty suoraan järjestelmään. Mikäli järjestelmä on taas kytketty sisä- tai ulkoverkkoon, voi kamerakuvia katsella kaikilta
verkossa olevilta työasemilta vaikkapa selaimen kautta. Myös mobiililaitteisiin on saatavilla aplikaatioita, joilla kamerakuvien ja/tai kuvatallenteiden katselu onnistuu.

Toki muunlaisiakin variaatioita rakentaa IP-kamerajärjestelmä on, mutta tämä on yksi esimerkki järjestelmän kokoonpanosta.

Alla on esitetty yksinkertaistettu rakennekuva pienestä IP-järjestelmästä, jossa 6 kameraa, 2 kenttäkoteloa, 1 tallennin ja yksi monitori. Tässä kenttäkotelot ovat yhdistetty kaapeloimalla. Rakenne mahdollistaa molempiin osastoihin kameralisäykset melkoisen pienellä vaivalla ja pienin kustannuksin.

Käytettävyyteen liittyviä asioita ovat mm. huomattavasti parempi kuvalaatu, mahdollisuus sijoittaa näyttöön kuvia omien
tarpeiden mukaan, helpompi ja vaivattomampi tallenteiden etsintä, varoitukset asioista, joihin tulisi kiinnittää huomiota (esim. asiattomat henkilöt, vuotavat putket…), mahdollisuus katsella mitä hyvänsä järjestelmän kamerakuvia miltei mistä hyvänsä verkkoon liitetyltä työasemalta yms.

Osa em. toiminnoista on tosin ehdollisia. Käytettävyys riippuu täysin videohallintajärjestelmästä ja sen ominaisuuksista.
Hallintajärjestelmät jakautuvat laitetoimittajan tuottamiin järjestelmiin ja kaupallisten toimijoiden myymiin järjestelmiin. Jälkimäisiä ovat esim. Milestone, Mirasys, Asahi yms. ohjelmistotalojen myymät järjestelmät, joiden ansaintalogiikka perustuu puhtaasti lisenssihinnoitteluun. Laitetoimittajien järjestelmät voivat olla joko ilmaisia (ostamalla laitteen saat järjestelmän kaupan päälle) tai sitten nekin ovat lisenssipohjaisesti hinnoiteltu. Koska globaalisti suurin rahavirta pyörii ”ihmisten valvonnassa”, on näiden
kamerajärjestelmien tallennusparametrien käytettävyys kehitetty nimenomaan tälle sektorille. Tiedossamme ei ole järjestelmää, joka olisi kehitetty yksinomaan teollisuuden prosessivalvonnan tarpeisiin.

Edustamamme Bosch-merkin lisäarvo syntyy laitteiden korkean laadun ja kestävyyden lisäksi sillä, että Boschin BVMS-videohallintajärjestelmiä kehitetään jatkuvasti ja niihin tuodaan koko ajan uusia ominaisuuksia. Tämä kehitystyö tosin maksaa ja niinpä järjestelmä ei olekaan ilmainen ”kaupantekijäinen”. Bosch kehittää jatkuvasti ns. IVA ja EVA -toiminnallisuutta, jossa kameran kuvadatan lisäksi palvelimelle tuodaan metatietoa. Tällä metatietoa taas voidaan käyttää nyt ja tulevaisuudessa kehitettyihin/kehitettäviin sovelluksiin. Jo tällä hetkellä kameroista saadaan varoituksia ylinopeutta ajavista ajoneuvoista, tietyn rajan ylittävistä henkilöistä (esim. aita), hätäpoistumisteistä, joiden eteen kasattu tavaraa, vuotavista putkista, lätäköistä, kaatuneista (pyörtyneistä) ihmisistä, tulesta tai savun muodostuksesta yms.

Tekniseen selkeyteen liittyvät parannukset ovat mm. vähemmän laitteita videokeskuksessa. Analoginen keskus muodostui matriisista,
tallentimista, kuvajakajista, videopalvelimista, jokaiselta kameralta tulevasta koaksiaalikaapelista yms. laitteista. Tuloksena sekava viidakko laitteita ja johtoja. IP-järjestelmän keskuksessa on huomattavasti vähemmän laitteita eikä sinne tule kuin murto-osa kaapeleita verrattuna analogiseen keskukseen. Lisäksi kameroille ei lähtökohtaisesti tarvitse erillistä sähkönsyöttöä vaan kuvadata
ja virta kulkee samassa kaapelissa. Myöskään ohjattava IP PTZ -kamera ei tarvitse enää omaa ohjausjohdotusta eikä myöskään käyttöpaikalla erillistä ohjainta, ellei sitä välttämättä haluta. Ohjaaminen onnistuu hiirellä varsin hyvin.

Koska ideana on kaapeloida yksittäiset kamerat sopivasti sijoitettuihin kenttäkaappeihin, on myös kameroiden lisäys huomattavasti
helpompaa ja halvempaa. Uusi kamera kaapeloidaan vain lähimmälle kenttäkaapille, jossa se kytketään järjestelmään napsauttamalla RJ-45 liitin PoE-kytkimeen tai RJ-45 paneeliin.

Aivan huoletonta ei IP-kamerajärjestelmän käyttö ole. Siinä missä vanhat analogiset järjestelmät toimivat noin 10-15 vuotta
oikeastaan "pölyjä pyyhkimällä", IP-järjestelmä vaatii säännöllistä vuotuista huoltoa ja ylläpitoa.

Mekaanisen huollon lisäksi IP-järjestelmän ohjelmistoja ja firmware-versioita tulee aika-ajoin päivittää. Nyrkkisäännön ollessa kuitenkin ”Älä päivitä, jos ei ole pakko”. Osa päivityksistä on kuitenkin sellaisia, joilla olemassa olevia järjestelmäbugeja tai haavoittuvuuksia on korjattu. Päivitysten suorittaminen on mielekästä silloin, mikäli järjestelmä on kytketty verkkoon. Joskus eteen tulee tilanteita, jolloin yhden kameran lisääminen järjestelmään vaatii syystä tai toisesta koko järjestelmän päivittämisen. Tähän samaan asiaan liittyy myös ostettujen lisenssien päivittäminen puhumattakaan työasema PC-koneiden windows-päivityksistä.

Toinen huomionarvoinen asia liittyy järjestelmän PoE-kytkimiin. Jos kytkin rikkoutuu, pimenevät kaikki ko. kytkimeen liitetyt
kamerakuvat. Tämän vuoksi kenttäkaappeja on syytä olla mieluummin liikaa kuin liian vähän ja niissä PoE-kytkimiä, joissa on kuitenkin reserviä uusien kameralaitteiden liittämiseksi järjestelmään. Myös rengasverkko, josta aiemmin mainittiin, luo varareitin, jos kaapelointi yksittäiseltä kaapilta keskukselle vaurioituisi.

Kytkimien on hyvä olla hallinnoitavia, jolloin verkon liikennettä voidaan testata ja havaita pullonkauloja. Lisäksi
hallinnoitavia kytkimiä voidaan porttikohtaisesti konfiguroida vaikka niin, ettei niihin voi liittää muita laitteita kun kameroita (tietoturvakysymykset).

Kolmas asia liittyy järjestelmälaitteiden kovalevyjen oikea-aikaiseen vaihtoon. Tallentimet, palvelimet ja työasema PC:t ovat
varustettu kovalevyillä, joiden elinkaari on rajattu. On hyvä, että niiden suhteen luodaan jonkinlainen vaihtosykli, jottei menetettäisi arvokkaita tallenteita tai vaarannettaisi järjestelmän toimintavarmuutta. Hyvä vaihtoväli on tapauskohtaisesti 3 – 6 vuoteen. Myös em. laitteiden puhdistushuolto (imurointi-paineilma) on äärimäisen tärkeää.

Se, ovatko kamerakuvat katseltaessa soljuvia ja nykimättömiä (live-kuvan katselu) riippuu monesta asiasta. Vaikuttavia tekijöitä tähän ovat järjestelmän tuottama kuorma verkkoon ja sitä kautta järjestelmän oikeanlainen optimointi. Esimerkiksi kameroiden pakkaustapa H265 pienentää verkon kuormaa mutta samalla pakkaamisen purkavalta työasemaraudalta vaaditaan todella paljon. Tästä eivät välttämättä verkkokauppojen standardi PC:t selviä. IP-järjestelmiin kuuluu vieläkin ominaisuutena ajoittainen viive eli latenssi. Soljuva kuvavirta ei siis vielä ole aivan samaa tasoa kuin vanhoissa analogijärjestelmissä.

Suosittelemme lämpimästi asiakkaillemme tekemään kanssamme ylläpitosopimuksen kaikkiin toimittamiimme IP-kamerajärjestelmiin. Sopimus kattaa sekä ennakoivan ylläpitohuollon että viankorjauksen ja help-desk palvelut. Sopimuksen kesto on yleensä 3 – 5 vuotta. Mikäli järjestelmä hankitaan rahoitusleasingillä, on huoltosopimuksen solmiminen edellytys hankinnalle.